carpe diem

Lepoviikko alkaa olla käteltynä ja huomenna aloitetaan taas uusi treeniviikko uusilla metodeilla. Tällä viikolla mun kroppa on näyttänyt, miten väsynyt todella oli. Olo on ollut välillä tosi vetämätön ja väsyttänyt pitkin päivää.

Olen käynyt tällä viikolla kahdesti hierojalla palauttelemassa kroppaa. Maanantaina kävin hierottamassa selän viimeviikon sunnuntain selkäsaunan jäljiltä ja perjantaina sain koko kropan palauttavan hieronnan. Käytiin kroppa läpi kantapäistä niskaan ja kyllä tuli mahtava olo! Olis melkeimpä tehnyt mieli jäädä sinne loppupäiväksi nukkumaan.

Viime sunnuntain Bullin luennolta jäi mulle mieletön fiilis päälle ja on kulkenut mun mukana koko tämän viikon. Oon ajatellut asioita. Päällimmäisenä mielessä on pyörinyt kaksi asiaa, jotka periaatteessa kulkevat käsi kädessä, mutta toisaalta ovat kaksi täysin eri asiaa. Kateus ja kiitollisuus.

Kateus. Se inhottava tunne, johon me suomalaiset pakkaamme usein alistua. Kateutta ei välttämättä itse tiedosta tai kukaan ei halua ainakaan myöntää olevansa kateellinen. Kun jollain toisella on jotain, mitä itsellä ei ole, tai jos jollain toisella menee hyvin, miksi se niin toisia ärsyttää? Onko kateellisella itsellään jokin huonosti, kun ei kelpaa sellaisena kun on? Eikö onneaan voisi näyttää ulospäin niin ympärillä olevat voisivat samaistua fiilikseen?

Olis tärkeää miettiä, mitä hyvää itsellä on - mistä kaikesta on kiitollinen, eikä ensimmäisenä mennä ryöstämään toiselta sitä hyvää pois.

Miksi naarmuttaa toisen uusi auto, kun voi ostaa itselleen samanlaisen tai pyytää, josko pääsisi ajelulle.

Mä oon miettinyt paljon, mistä mä olen kiitollinen ja mitä kaikkea mulla on. Listasin asioita ja hyviä olo valtas mun mielen. Mitä enemmän hyvä ja tärkeitä asioita listassa on, sitä helpompi yhden asian menetyksestä on päästä yli!

• Perhe
• Koti
• Ystävät
• Harrastukset
• Raha
• Omaisuus
• Työpaikka

On myös paljon muita, yksittäisiä ja pienempiä mulle tärkeitä asioita. Kaikki kokemukset mitä oon lyhyen elämäni aikana saanut kokea ja kaikki ihmiset joihin oon saanut tutustua. Tuntuu, että olen tämän valmennuksen myötä kehittynyt myös henkisesti. Monet asiat ovat mielessäni muuttuneet parempaan suuntaan ja pystyn ajatella asioita monesta näkökulmasta. 

Mitkä asiat on sulle tärkeitä? Kokoa niistä kuva - täytä ja kumita asioita, jotka tulevat tai lähtevät elämästäsi ja katso kuvaa aina huonon hetken tullen! 

Mä olen just nyt onnellinen ja ylpeä siitä!

with love, Pauliina

Booty Party & All Out tapaaminen

 

Mulla on takana taas yksi ikimuistoisimmista viikonlopuista!

Lauantai aamupäivällä olin koululla katsomassa, kun mun ikäiset lukiokaverit heittivät valkolakit päähänsä. Kerkesin neljissä juhlissa käymään, kun kello oli niin paljon, että mulla alkoi olemaan jo kiire Tampereelle. Jouduin jopa yhden kaverin juhlissa käymään treenivaatteet päällä, kun asui siinä matkan varrella. 

Tampereella mua odotti Booty Party! Meille All Out jengiläsille oli järjestetty bileet wfc:llä. En etukäteen juurikaan tiennyt mitä on tulossa. Ohjeena oli pukeutua kivasti, eikä palkkaria tai laturia tarvinnut ottaa mukaan. Koko Booty Party porukka oli pukeutunut värikkäisiin kuteisiin, vähän 90's tyyliin. Ensimmäisenä meille tarjottiin shottilaseista latausjuoma ja sitten lähdettiin bilettämään. 

Alkulämmittelynä meillä oli twerkkausta ja magarena tanssia. Lisäksi vielä kunnon hapotuslämmitely askelkyykyin ja hypyin. Sitten lähdettiin rokkamaan. Treenattiin siis nimensä mukaisesti pakaraa. Treeni kulki 40 liikkeen kierto harjoituksena. Olo oli, kuin suihkussa käyneellä! Koko porukka oli ihan tulessa, ja Bull taisi lopuksi vielä mainita "En oo ikinä nähny näin monta hikistä ämmää." Meille tarjoiltiin vielä treenin päälle palkkarit drinkkeinä.

Jäin Ylöjärvelle tutun luo yöksi, koska aamulla oli vuorossa All out controlling tapaaminen. 

Saavuttiin wfc:lle puoli 10 aikoihin. Ensimmäisenä meidän jaettiin toivomuksen mukaan lihasryhmiin, joista mä valitsin selän. Valitsin sen siksi, koska joudun tällä viikolla skippaamaan yhden treenin mun pohjekivun takia, ja treeni mikä jäi välistä oli selkä. 

Fiilis oli ihan mahtava! Kunnon polte selkään ja ihanan tsemppaava porukka mukana. Sain taas uusia tekniikkavinkkejä liikkeisiin ja tuntuma oli juuri siellä missä piti! Arvostan Fitfarmin henkilökunnan pätevyyttä!

Treenin jälkeen siirryttiin Bullin ja Mikko Korpeisen luennolle. Luennolla puhuttiin syvistä asioista ja se sai taas ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Elämä ei ole vaan "ok" vaan sen täytyy olla enemmän!

 

Huomenna jatketaan lepoviikolla. Alkaa kroppa kyllä olemaan taas siinä pisteessä, että lepo tulee todellakin tarpeeseen.

 

with love, Pauliina

Kipua ja hyttysenpuremia

Siirsin mun officen puutarhaan. Taidan olla tällähetkellä tosi suosittu hyttysten kesken.

Mun pohkeet oli viimeviikolla jo tosi kipeet. Kävin hierottamassa niitä lauantaina, koska maanantaina oli luvassa jalkatreeni. Tällä viikolla mulla on ollut käytössä 4-jakoinen treeniohjelma, koska jo viimeeviikolla tuntui siltä, että mun on pakko vähentää treenejä. Tää on nyt kuudes treeniviikko putkeen 5-jakoisella ohjelmalla ja tuntuu siltä, että kroppa sanoo itsensä pian irti. Niinkuin se nyt osittain tekikin.

Maanantain treeni oli ihan huippu luokkaa! Ensimmäistä kertaa treeniohjelmassa on mukan 100 toiston sarjoja ja voin sanoa, että ihan mahtavan poltteen saa aikaan! Sarja menee hyvin myös lämmittelystä. Pienillä painoilla ripeään tahtiin 100 toistoa n.5 sekunnin rest pauseilla. Kyllä hanat aukes!

Tiistai aamulla koin jotain kamalaa. Nimittäin jäätävä kipu. Kipu oli hyvin paikallinen, pohkeen yläosassa. Kohdassa, jossa pohjelihas kiinnittyy polvitaipeeseen. Nousin sängystä aamulla ja jalkojen suoristaminen teki todella kipeää. Mun pohkeet oli jäätävässä pumpissa, kovat ja paisuneet. Sitä kipua ja paisumista on nyt jatkunut tähän päivään asti.
Edes mun oma mumma ei meinannut mua tunnistaa mun kävelytyylistä. Yksinkertaisesti kävely tekee niin kipeää, että joudun kävellä puoliksi varpaillani. Vois sanoa, että pohjetreeni meni ainakin perille..

Olin luvannut alkuviikosta kaverilleni Lindalle, että lähden keskiviikkona vaeltamaan. En kehdannut perua reissua, joten kovapäänä lähdin jalkapuolena kävelemään. Vaellus kesti kaikkinaan kymmen tuntia. Kävelimme Ilkan polun, joka lähtee Kurikan rajalta ja päättyy Kyrkösjärven rannalle (matkaa 33 km). Matkalla oli tosi kivoja laavuja ja välillä myös hienoja maisemia. Suurin osa maisemakuvasta oli kuitenkin tutun näköistä metsää ja peltoa.

Pysähdyimme lähes jokaiselle laavulle evästämään. Lämpömittari näytti +28 astetta, joten taukoja oli pakko pitää. Mukana meillä oli myös Lindan koira Kurko sekä mun aikuiset (eilen 6 vuotta) Diva ja Siiri. Aloin olla tosi väsynyt Palonkylän laavun jälkeen ja kipeät pohkeet ja nyt uudet kipeät jalanpohjat alkoi huutaa kuolemaa. Iski perinteinen enegrian purkaus ,jonka jälkeen alkoi kompastelu. Se on ihan kamalaa kun naurattaa ja samalla väsyttää ettei jaksaisi kävellä :D

Ensimmäinen tauko

 

 

Illalla kun pääsin vaellusreissulta kotiin, mun jalkoihin sattui vielä enemmän. Buranan avulla sain unenpäästä kiinni. Tänään aamulla herätessäni mietin ensimmäisenä, pääsenkö kävelemään. Tiukkaa teki, mutta selvisin :D Tänään oon koko päivän käveleskellyt ja venytellyt pohkeitani. Seiskalta kävin pitämässä jumppatunnin ja kummasti jalat aukesivat. Ei toki kokonaan, mutta kipu ei ole enää niin paha. Huomenna pääsen vihdoin hierojalle! Sain kuntoplassille ajan illaksi. Aamulla täytyy vielä käydä koulun liikuntapäivässä vetämässä jumppaa. Sitten virallisesti kesälomalle!

Kannattaa pysyä kuulolla ja seurata mua snapchatissa -Mun viikonlopusta tulee aika mielenkiintoinen! Lauantaina mun auton nokka kääntyy kohti Tamperetta, Bullia ja BOOTY PARTYA ;)

with love, Pauliina