lauantai 1. lokakuuta 2016

En enää mee lukioon

Seura tekee kaltaisekseen


Heipsan! Nyt on yksi elämänvaihe ohitettu, nimittäin LUKIO! Kävin tekemässä viimeisen eväsretken lukion saliin keskiviikkona matikan yo kokeen parissa, joka meni mun mielestä ihan hyvin, eikä läpipääsyä tarvi pelätä (ainakaan paljoa).

Mua on jännittänyt pääsenkö englantia läpi, sillä yo:ssa vaadittu englannin kielioppi ei todellakaan ole mun vahvuus. Mulle ei ole väliä, mitä arvosanoja mun ylioppilastodistuksessa lukee, vaan mulle on tärkeintä että pääsen läpi. Sain eilen wilmassa viestin, että englannin pisteet on noudettavissa opettajan lokerosta. En viitsinyt erikseen lähteä koululle, joten Vilma haki mun pisteet ja sanoi että VARMA läpipääsy! jes! Nyt saakin aloittaa juhlien suunnittelun =)

Vilman tekemiä rocky roadeja matikan yo kokeen jälkeen!
 Kävin keskiviikkona illalla viimeisen yo kokeen kunniaksi elämäni ensimmäistä kertaa jalkahoidossa Koskenkorvan "Maaritin jalkahoitola"ssa. Oli ihana rentoutua hetken ja antaa aikaa vain itselleen.


Eilen perjantaina lähdin vähän aikaisemmin töistä, sillä mentiin PALJONSIPERIALAISIA porukalla treenaamaan koiria Koskenkorvan hiihtomajalle. Meillä oli mukan 16 koiraa joista kasattiin kaksi eri kokoonpanoa, eli 2x 8 koiran valjakkoa. Mä sain kunnian olla molemmilla kierroksilla kuskina. Tietenkin olin kuskina, sillä parin viikon päästä ajan rekikoirien SM-kilpailuissa! Toisekseen kukaan muu ei edes halunnut ajaa kärryä sen huteran ohjauksen ja vaikean maasto takia. Nimitimmekin muutaman kohdan reitiltä "pääkallo paikaksi". Jyrkkiä ylä- ja alamäkiä ja tiukkoja mutkia -siinä oli kerrakseen haastetta. Toisella kierroksella johtajakoirat eivät kääntyneetkään 90 asteen mutkasta vaan jatkoivat pikkupolulle suoraan. Kuikas muutenkaan - törmättiin isoon kiveen, onneksi. Jos kivi ei olisi tullut eteen, oltais törmätty hiihtoramppiin tai puuhun. Kivi pysäytti kärryn ja päästiin taas "turvallisesti" jatkamaan matkaa. Muutama mustelmat polvessa, lonkissa ja kyynärluussa, mutta hengissä ollaan!


Kuten kuvasta huomaa - rankkaa hommaa! 


Ootko jo käynyt seuraamassa @paljonsiperialaisia instagramia? Jos et, niin käy ihmeessä - pääset seuraamaan meidän villiä menoa lähes reaaliajassa!

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!!!

with love, Pauliina

maanantai 19. syyskuuta 2016

Siperianhuskyjen erikoisnäyttely 2016

Perjantaina startattiin Lindan kanssa meidän yhdistelmäajoneuvo kohti Kuopiossa järjestettävää siperianhuskyjen erikoisnäyttelyjä. 
Oltiin paikan päällä perillä joskus kasin aikaan illalla. Medän mökit oli ihan super hyvällä paikalla! Mökin terassilta näkyi suoraan kehille, jotka olivat noin 50 metrin päässä! Purettiin tavarat autosta ja odoteltiin, että kaikki meidän seurueesta pääsee perille. 

Ensimmäinen yö ei sujunut ihan kuin elokuvissa, sillä koirien huuto piti meitä hereillä. Pariin otteeseen vaihteltiin koirien järjestystä ja lopuksi saatiin ne muutamaksi tunniksi hiljaa. Aamulla heräsin kuuden aikaan ja kävin tarkistamassa mitä Diva ja Crystal on touhannut yön aikana kevythäkissä auton takakontissa. Avasin takaluukun ja kuinkas ollakkaan, kevythäkki oli revitty ja kaikki autossa olleet tavarat levitetty. Siivosin auton ja juoksin läheiselle hotellille hakemaan neulan ja lankaa, että sain korjattua Lindan kevythäkin. 

Kun aamusta oli selvitty, oli aika lähteä kehille. Lauantaina arvosteltiin urokset. Cream ja veljensä Jeti olivat junioriluokassa ja molemmat saivat EHn eli erittäin hyvä. 

Cream
Mittasuhteiltaan oikea. Hyvä uroksen pää. Sopusuhtainen runko. Riittävät kulmaukset. Korkea etuasken, voisi liikkua pidemmällä askeleella. Hyvä häntä, samoin turkki ja luonne.
EH
Tuomari: Tapani Pukkila

kuva: Aada Pölönen

kuva: Aada Pölönen

Päivä kului nopeaa ja illalla perinteisesti aloitettiin juhlimaan tulevan päivän sijoituksia neljällä skumppapullolla :D

Sunnuntai aamun pikku krapulasta huolimatta oltiin ajoissa kehän laidalla odottamassa kehin alkua. Crystal arvosteltiin luokkansa ensimmäisenä koirana ja sai ERIn eli erittäin hyvä ja pääsi kilpailuluokkaan. 
Kilpailuluokassa Crystal sijoittui junnujen kakkoseksi ja sai SAn! 

Crystal
Mittasuhteiltaan oikea. Hyvä pää. Kookkaat, oikein asettuneet korvat. Sopusuhtainen runko. Hyvä häntä. Hyvät kulmaukset. Taka-ahtaat, muuten hyvät liikkeet. Hyvä turkki ja luonne. 
ERI JUK2 SA
Tuomari: Tapani pukkila

kuva: Elina Koponen

kuva: Elina Koponen
Junoriluokan 1. Aarne Karjanlan "Häjy"
kuva: Anna-Liisa Leppänen

Ruokatauon jälkeen alkoi käyttöluokka, jossa Diva ja Siiri arvosteltiin. 

Siiri
Keskikokoinen 6.v. Riittävät mittasuhteet. Hyvä pää. Oikein asettuneet, hieman pitkät korvat. Tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Riittäväv rintakehän syvyys. Liikkuu hyvällä askelpituudella & voimalla. Ylälinja elää hieman liikkeessä. Yhdensuuntainen mennen tullen. Erinomainen karvanlaatu ja kunto. Koira tänään aavistuksen turhan massava, näkyy liikkeessä. Erinomainen luonne
ERI
Tuomari: Mari Pajaskoski

Diva
Keskikokoa kookkampi 6.v. Riittävä raajaluusto. Ok pää. Hieman kookkaat korvat. Hyvä eturinta. Riittävä rintakehän syvyys, saisi olla pidempi. Pitkä lanneosa. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu riittävävllä askelpituudella. Hieman ahdas takaa. Oikea karvanlaatu. Antaa tänään hieman löysän vaikutelman. 
EH
Tuomari: Mari Pajaskoski

VSP Maglelin Eryx ja ROP Icesmile´s Malina 

with love, Pauliina

lauantai 10. syyskuuta 2016

Treeniviikonloppu Tampereella

Heissan! Blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle erinäisten syiden takia, kun kirjoitukset ja henkilökohtaiset asiat painaa mieltä. Nyt annan kuitenkin pienen hetken teille!

Viimeviikonloppu oli taas Tampere viikonloppu! Ajelin lauantaina töiden jälkeen keskustan WFC:lle, jossa mua odotti ihanat BAO controlling ryhmätreeniläiset. Osallituin nyt ensimmäistä kertaa erilliseen ryhmätreeniin - selkäsaunaan. Coacheina meillä toimi Bull, Maru sekä Sini.
Tuntuma oli taas huippu luokkaa, unohtamatta tsemppaavia kanssatreenaajia!

Ilme kertokoot treenin tehosta

Treenin jälkeen pääsin punkkaamaan juuri Tampereelle muutaneen kaveripariskuntani Siirin ja Ronin luo. Sunnuntai aamuna löysin keskustan parkkipaikkojen täyteen dumpatuista ruuduista omalle autolleni sopivan kolon ja kiiruhdin taas WFC:lle. Täänään oli Bulls all out kolmosen ennakkotapaaminen. Olin ensimmäisessä ryhmässä, jonka treenit alkoivat kymmeneltä. Osallistuin nyt kaikkien kammoksumaan etureisiryhmään. Treeniparikseni sain ihanan Niinan, jolta ei kyllä tsemppejä puutu! Treeni osui ja upposi- failure saavutettiin pariin otteeseen ;)

Reisijumpan jälkeen nautin Bullin paatoksesta ja ostin kotiin viemiseksi Bullin uuden kirjan!


 
Maanataina alkoi uusi valmennus: Bull's All Out 3, jonka menen läpi nyt build ruokavaliolla, eli bye bye dieetit ja welcome muscles!

with love, Pauliina
 

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Motivaatiopiikki

Alkuviikolla mun tekemisen halu oli täysin nollassa. Liekö Solar sound lauantain pitkälti sunnuntain puolelle venyminen, yhden yön välistä jättäminen tehnyt kepposensa. Torstaina kuitenkin ryhdistäydyin ja sain kauhean motivaatiopiikin lähteä salille. Treeni meni nappiin just niinkun olin suunnitellut ja hyvä tekemisen fiilis jäi päälle.
Se fiilis jatkui myös perjantain puolelle. Olin ihan innoissani lähdössä salille - tälläkertaa treenasin 4kk "kotisali" tauon jälkeen siellä - kotisalilla, eli Ilmajokihallin salilla. AI ETTÄ sitä fiiliksen määrää! Joku on ehkäpä saattanut katsoa mun snap schatista materiaalia :D 
Tän viikon treenit koostui triplasarjoista, joista ei meininki lopu. Vois melkein sanoa, että hengen lähtö oli lähellä perjantaina jalkoja pumpatessa..



Missasin viimeviikolla kauan odottamani BAO tapaamisen Tampereella, joten tämän sunnutain tapaamiseen oli mentävä. Lähdin kotoa ajelemaan aamulla puoli 8 aikoihin kohti Tampereen WFCtä.
Treenasin tällä kertaa olkapää ryhmässä. Aikaisemmin olen ollut pakara ja selkäryhmässä, joten olkapäät oli tänään paras vaihtoehto. Pt:inä mun ryhmässä oli Vertti, Perttu ja Kirppu. Eipä ole ennen tullut niin hiki olkapäätreenissä mitä tänään tuli! HUH


Treenin jälkeen menin Bullin ja Mikko Korpeisen luennolla, jossa käsiteltiin motivaatiota. Päällimmäisenä mieleeni jäi vahvuus. Miten vahva sinä olet? Millä pystyy määrittelemään omaa vahvuutta?

Vahvista aina heikkouksiasi, älä vahvuuksia. 
Vahvuudet vahvistuvat jokatapauksessa!

Päivän päätteeksi kävin näyttämässä Bullille fysiikkaani. Sain varmuuden kisasuunnitelmiini ja vinkkejä mitä mun täytyy vielä kehittää. Ei muutakun rauta kohti unelmia!


Jos joku on seurannut mua snap chatissa, tietää varmasti että jouduin eilen rankkasateen kohteeksi lenkillä. Juostiin koirien kanssa tien alle pitämään sadetta, ettei mun elektroniikka kastu. Nyt ei kuitenkaan ole enää väliä sataako vai paistaako lenkillä, sillä ostin tänään uuden sateen pitävän ulkoiluasun Tampereen Stadiumista ale hintaan 50€!





with love, Pauliina

tiistai 2. elokuuta 2016

Amerikkaa vol. 2

Lupasin kirjoitella jo viimeviikolla mun Amerikan matkan toisesta puoliskosta, mutta kaiken kiireen keskellä en yksinkertaisesti ole ehtinyt. Aloitetaanpa sitten heti


Suunnittelin matkaa tarkoituksella heinäkuun alkuun, sillä 4. heinäkuuta vietetään Amerikan itsenäisyyspäivää: 4th Of July - Amerikassa itsenäisyyspäivä on huomattavasti suurempi juhla kun suomessa. Juhlaa ei enää niinkää juhlita itsenäisyyden takia vaan ihan juhlimisen vuoksi. Monet talot oli koristeltu amerikan lipuilla ja talojen pihoihin oli asetettu 50 pientä amerikan lippua. Myös lava-autojen lavoilla liehui amerikan liput.

Toinen lomaviikko alkoikin näillä bileillä. Aamulla Lissan äiti valmisti meille aamiaisen, jonka jälkeen lähdettiin viereiseen "kylään" katsomaan 4th Of July -kulkuetta. Kulkueessa oli paikallisia urheilujoukkueita sekä erilaisia järjestöjä sun muita.
Pian kulkueen jälkeen lähdettiin Bostonin ytimeen ilmais festareille, jota sai seurata myös TVstä! Tapahtuma ilmeisesti järjestettiin tänävuonna nyt viimeisen kerran suurien kulujen takia (kuulo tietoa). Löysimme portin vihdoin tunnin harhakävelyjen jälkeen.
Toinen mutka meidän illanviettoon tulikin sitten portilla. Turvatarkastuksessa sanottiin, ettei backback (selkäreppujen) kanssa saa alueelle mennä pari vuotta sitten tapahtuneen terrori-iskun takia ja meillä kaikilla (minä,Johanna ja Lissa) oli selkäreput...
Eipä siinä sitten auttanut kun keksiä millä päästäisiin sisään. Loppujen lopuksi laitettiin mun ja Johannan tavarat muovipusseihin ja Lissa lähti takaisin Weymouthiin meidän reppujen kanssa. Harmitti, ettei päästy yhdesä sisään, mutta Lissan sanoja lainatakseni - "te olette vain nyt täällä, mä olen täälä kuitenkin joka vuosi"














Meillä oli Lissan puuttumattomuudesta huolimatta tosi kivaa! Tapahtumassa oli esiintymässä Demi Lovato ja Nick Jonas, joita sitten loppujen lopuksi jouduttiin katsoa screeniltä. Alueen toinen puoli oli jo täynnä ennekuin sinne ehdittiin. Fiilis oli kuitenkin mahtava! Tapahtuman lopuksi saimme nauttia Bostonin puolentunnin kestävistä ilotulituksista - oli muuten mahtavimmat ilotulitukset ikinä!

Illalla lähdettiin metsästämään oikeaa junaa, joka vei meidät Lissan kodin läheiselle juna-asemalle, josta Lissa sitten haki meidät.

Tiistaina 5. päivä herättiin aikaisin aamulla, sillä tänään lähdettiin NEW YORKKIIN! Bussimatka kesti kaikkineen noin kolme tuntia, mutta matka tuntui ikuisuudelta jäätävän ilmastoinnin takia. Mulla ei ollut minkäänlaista pitkähihaista mukana. Onneksi olin kuitenkin pukenut topin kanssa pitkät housut, toisinkuin Johanna joka sinnitteli shortseissa koko matkan.





Ensimmäisenä etsittii meidän hotelli, tai oikeastaan hostelli. Saatiin se todella hyvältä paikalta eikä hintakaan kirpaissut! Hostelli Pod51 sijaitsi 51th 3Avella, mikä on ihan Central parkin vieressä. Time squarelle matkaa oli noin kilometrin. New Yorkissa kävelymatkat ei tunnu missään, kun ympärillä on niin paljon nähtävää.Voin kyllä ehdottomasti suositella kyseistä hostellia. Ei pelkästään sen sijainnin takia vaan myös todella asiallisen ja ystävällisen henkilökunnan takia. Lisäksi lähin metroasema oli ihan nurkan takana!


Kun kamat oli saatu levitettyä hostellihuoneen lattialle ja käveleminen oli mahdottomuus lattian peittävien tavaroiden keskellä, lähdettiin Time Squarelle kiertelemään ja aloitettiin ensimmäiset nyc shoppailut.
 Oon käynyt viimeksi nycissä 2012 joten paikka oli tuttu. Näytin Johannalle muutamia mieleenpainuvimpia kauppoja viimereissulta ja käytiin syömässä. Meidän ravintola valinta ei mennyt tälläkään kertaa ihan nappiin. Käveltiin takaisin hostellille päin ja ajateltiin että pysähdytään sopivan ravintolan kohdalla. Löydettiin kivan näköinen terassi ja päätettiin jäädä siihen. Lueskeltiin myös ruokalistaa ennen päätöstä jäädä siihen.
Saatiin heti alusta 4 tähden palvelua ja meille tarjoiltiin vettä ja tilaamamme colat. Huomasin vasta pöydässä, että pääruokin hinnat pyörii hinnoissa, missä oon tottunut loppulaskun olevan kahden ihmisen ruokailussa. Aloitin siis ruoan etsimisen kohdasta "starters" ja löysin sopivan kuuloisen annoksen, jonka sitten tilasin. Ruokia odotellessa vilkuitiin viereisiin pöytiin ja huomattiin, että muut sai leipäkorit ja kateus iski. Saman tein huikkaus tarjoilijalle, että leivät pöytähän. Ihan hyvä että ne leivät pyydettiin, sillä meidän kummankaan starters valinta ei antanut sitä mielihyvää mitä ruoan yleensä pitäisi antaa. Ihan kun olis kärpäsen paskan syönyt. Ei auttanut kun piipahtaa vielä kaupan kautta enenn nukkumaan menoa.. :D


Keskiviikkona heräiltiin hyvissä ajoin. Tänään suunnitelmana oli aamiainen Central Parkissa. Lähdettiin metsästämään aamupalapaikkaa, josta ostettiin eväitä. Tunnin etsimisen jälkeen löydettiin Blaton patsas, jonka juurella oli tarkoitus evästää.
Kun saatiin aamupala syödyksi, lähdettiin Central Park Zoohon.
Iltapäivällä lähdettiin toiselle puolelle Manhattania metrolla. Metrolla kulkeminen oli meille ihan tuntematonta valtakuntaa, koska kotopuolella kuljetaan AINA omalla autolla. Nycin metrojärjestelmä oli kuitenkin niin helppo ja selkeä, että meillä ei ollut mitään ongelmaa löytää oikeaa metroa ja ostaa lippuja.



terveellisyys






Tyylistä päätellen ei ainakaan oo fyrkasta kiinni


Manhattanin alareunassa down townilla meitä odotti One world trade center ja kaksoistornien muistomerkit. Kun seisoin tornien kohdalle tehtyjen altaiden vieressä, mieleeni tuli heti miten kamalaa syyskuussa 2001 täällä oli. Tuhkan ja pelon täyttämät kadut. En voi sanoin edes kuvailla sitä tunnetta, minkä se hetki toi.





Suunnittelin jo kotona, että veisin Johannan katsomaan nyciä ylhäältäpäin. Koska oon käynyt jo viime nycin reissullani Empire state buildingissa, niin parhaimpana vaihtoehtona oli uusi One world trade center, joka on rakennettu ihan kaksoistoirnien viereen. One world on muutenkin sen verran uusi, ettei kaikki turistit ole sitä löytänyt. Mielummin kävelen suoraan hissiin kun jonotan monta tuntia ;) Hissimatka One worldin huipulle kesti 45s ja oli itsessään jo kokemus. Aikaisemmin julkaisemallani videolla on hissimatkan nousu ja lasku kuvattuna, käy katsomassa video täältä jos et ole sitä vielä nähnyt.

Ylhäällä ensimmäisenä syötiin myöhäiset lounaat (kello 4). Ruokalistalta ei juurikaan löytyny pizzaa kummempaa, joten eipä parempaa vaihtoehtoa olisi ollut ja se pizza oli sitäpaitsi pahaa.
Kun Nyc oli nähty 360 asteen ikkunoista ylhäältäpäin jatkettiin meidän päivää taas Time squarella ja käytiin syömässä myöhäinen dinner. Taaskaan meidän ravintolavalinta ei osunut nappiin. Dinner oli suhkot halpa ja niin oli myös ruoan laatu..ei auttanut kun mennä taas kaupan kautta hostellille.








Jotta elämä olisi vielä jännittävämpää - jatketaan lomaa nycissä seuraavassa postauksessa!
Tulossa väsyneitä jalkoja ja juoksuaskelia ;)

Pongasin mun lauman keskeltä Time squarea
with love, Pauliina